Pääsimme tekemään mielenkiintoisen haastattelun tässä kevään kynnyksellä. Kohtasimme nimittäin erään pikkukaverin, joka oli täällä puodilla valmiina auttamaan neulojaa.
Kerrohan kuka olet?
– Olen Silmukkarengas Marilma ja tulen suuresta silmukkamerkkien suvusta. Meitä on monen näköisiä ja monen värisiä, ja jopa erilaisiin toimintoihin sopeutuneita. Minä itse ole ihan käsintehty, ja suurin toiveeni on päästä puikolle pyörimään.
Mitä sinä siellä puikolla sitten teet?
– Minä pidän yllä järjestystä… minua voisi ajatella sellaiseksi liikennepoliisiksi joka ohjaa silmukoita, pysäyttää ja muistuttaa että nyt pitäisi tehdä jotain. Esimerkiksi jos neulotaan pyöröneuletta niin minä hihkaisen aina ”Nyt alkaa uusi kerros”. Tai jos kyseessä on pitsineule niin meitä asetellaan aina jokaisen mallikerran alkuun muistuttamaan ”Nyt alkaa uusi kuvio”. Puseroiden neulonnassa meidän paikkamme on raglankavennusten tai -lisäysten lähettyvillä muistuttamassa edessä olevasta tapahtumasta.
Sanoit että jotkut sukulaisesi ovat sopeutuneet toisenlaisiin tehtäviin, mitä ne sitten ovat?
– Voi kyllä, meitä on moneksi!
Hakaneulamalliset ja tai muuten avattavalla koukulla varustetut silmukkamerkit pääsevät hyvinkin erilaisiin tehtäviin. Ne voidaan kiinnittää ja irrottaa vapaasti merkitsemään vaikka kerrosten lukumäärää, kavennuskohtia tai vaikka erottamaan nurjaa ja oikeaa puolta neuleesta. Nuo hakaneulamalliset palvelevat myös virkkaajia.
Kaikkein villeimpiä ovat nuo avonaiset renkaat – niitä kiinnitellään käden käänteessä mihin vaan, ne roikkuvat puikolla aivan kuten me kiinteät renkaatkin, mutta niillä on tosiaan se villi luonto.. ne saattavat hylätä työnsä ja hypätä kässäpussin pohjalle ihan omia aikojaan.
Tässä muutama kuva perhealbumistamme:
Saisimmeko tähän vielä kuvan sinusta ja perheestäsi?
– Tottakai! Ja kiitos kun sain tulla esittäytymään, nyt vaan toivon että päsisin töihin!
Kiitos sinulle Marilma, ja hyvää jatkoa!